torstai 21. lokakuuta 2010

Mind Tattoo: Löytöpaitaa

Mind Tattoo: Löytöpaitaa: "Olenko kertonut koskaan, miten paljon rakastan isoja kotipaitoja? PALJON! Tykkään hirveästi isoista ja pehmeistä villapaidoista joihin voi k..."

Löytöpaitaa

Olenko kertonut koskaan, miten paljon rakastan isoja kotipaitoja? PALJON! Tykkään hirveästi isoista ja pehmeistä villapaidoista joihin voi kääriytyä lämpimään, kun ulkona riehuu pahin pakkanen ja lumimyrsky. Yksi kaunis päivä käytiin Mikun kanssa kiertämässä hyvinkin paikallinen kirppari, olikohan nimeltään Vanha aitta tai Tavara aitta tms. Tällä reissulla löysin (huomattavan huokeaan hintaan) 2 huippua tursotus paitaa. Alkoi jo tuntuakkin vähän epämukavalta, kun olen käyttänyt H&M:ältä ostamaani harmaata villatakkia yhteen putkeen siitäasti kun sen kaupasta kotiin toin :D Mitenkähän kauan siitä jo on? en halua edes ajatella, mutta se oli kyllä rakkautta ensi kosketuksella. Siinä on vielä niin söpö tyttömäinen muotokin!

Otinpas sitten löydöistäni kuvia, luultavasti vain omaksi ilokseni, mutta kiva jos jotain muutakin kiinnostaa. Oli hauskaa taas Photarin kanssa ja päädyin tämmöiseen tosi spesiaaliin muokkaustyyliin :D Nauroin jo täällä itsekseni miten kauhean ysärimäisiä mainoskuvia näistä tuli, mutta pääasia on että on hauskaa. Katsokaa ja naurakaa, tarvittaessa itkekää..


Kuva 1. H&M villatakki-ihanuus




Kuva 2. Harmaasävyinen superlämmin pusakka. Kelpaa röllöttää ja juoda teetä tämä päällä!



Kuva 3. Tässä on kyllä värit vähän pyllyllään. Paita on oikeasti sinertävämpi
ja paljon kirkkaampi. Minusta ihan huippu kuvio eikä nukan nukkaa missään!
Lisäksi vähän glitterlankaa siellä täällä :D
 


Saapi nähdä elävätkö nuo paidat alkuperäisen muotoisena kauankin kaapissani ja päälläni vai innostunko vielä joskus ompelemaan niistä jotain hämmentävää. Nyt on taas talven tullen alkanut kiinnostamaan vaatteitten ja kaiken muun näpertely ja kohta aloittelenkin uuden talvitakin ompelua! Kankaan jo jopa sain ostettua (ale-laari paras laari) ja vaikka siinä onkin valmiina ohuehko toppavuori, ajattelin käydä vielä myöhemmin ostamassa jonkun lämpimän fleese-kankaan ja tuplavuorettaa takin että varmasti tarkenee koko talven! Onhan nyt luvattu sitä kylmintä talvea tuhanteen vuoteen o___o

Mutta takista lisää myöhemmin. Toivottavasti saan sen tehtyä ja siitä tulee hyvä :)

Hyvää yötä, varo pöytää!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Gasmask on!

No mehän Mikun kanssa taas innostuttiin. Tuli Varustelekalta pukettia postissa, joka sitten innoitti minua uuteen blogimerkintään! Jo teoriatunneilla oli meillä aika rauhaton meno ja sensijaan että olisimme keskustelleet erillaisista tarjoilumenetelmistä, me suunnittelimme ensikesäksi omaa venettä! Olihan meillä hienoja (lue huonoja) piirustuksia ja kaikkea, mutta tuntui että niidenkin pääidea oli vain oma merirosvolippu... Itsehhän tunnen olevani hyvinkin aikuinen ja vakaa persoona, eikö kuulostakkin siltä? Mikuakaan en syyttäisi liian vakavana olemisesta :D

Eniveis, minun täytyy esitellä Mikun hulvaton koira Nox (Nosferatu), sillä sitä ei yksinkertaisesti voi jättää huomiotta, vaikka sen olemattomuutta välillä toivoisikin. Päätin elukkaa havainnollistaakseni kaivaa vanhasta matkalaukustani minun ja Mikun sodanaikaisia kuvia, joissa olemme salaisessa soluttautumistehtävässämme Saksalaisten seassa. Muistona niiltä hulluilta ajoilta, minulla on vain nämä pari kuvaa,  kaasunaamari, sekä koppalakkini. Mikulle propsit hyvinsäilyneestä karvalakista!

Nox ja Mikuikui. Tällä reissulla löydettiin aikakone (jos joku ihmettelee nuorekkuuttamme)


Sillonki oli tuo Hitler hiusmuoti näköjään

Tässä täysvarustus päällä ja tantereelle menossa


Löyetiin salakapakka. Miku hieman huppelissa

Noxin kamuja tämä tässä. Samaa kieltä eivät puhuneet mutta ymmärsivät toisiaan. Kaatui rintamalla.

Koppalakkini merkki tässä näin pelotteena teille
Olihan ne aikoja ne. Noxilla vieläkin havaittavissa omituisia tapoja ja käyttäytymishäiriöirä, mutta kai ne siitä ajan kanssa. Nykyjään lepponen kaveri eikä rintamalle ikinä yksin jättänyt! Hullu oli meidän soluttautumistehtävä (josta en saa puhua enempää) ja kyllähän me siitä kunnialla selvittiin! Arpia jäi niin mieleen kuin ruumiiseenkin , mutta ei vastustajillemme ei jäänyt edes sitä. HAH!

auf Wiedersehen!


 Netistähän me nuo päähineet sun muut tilattiin kun eihän kukaan mihinkään aikakonehömppään kuitenkaan usko :D
(Tai niin ainakin toivomme, paljastua kun emme näinä päivinäkään saisi) (ps:meitä tarkkaillaan)

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kannustushuuto!

ikävöin yhtä rakkaimmista ystävättäristäni, joka tulee tekemään vielä suuria asioita.
NOORA, MINÄ LUOTAN SINUUN!

Jos joku kysyy niin Noorahan ei itse pyytänyt minua laittamaan tätä merkintää blogiini :)

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Herkkuja ja hyvää mieltä

Enpäs ole hetkeen kerinnyt taaskaan kirjoitella tänne, kun nyt on ollut kaikenlaista hyvää ja pahaa.
Hirveä inspisaalto iski minuun ja sain jotain jopa kätöislläni tehtyä! Cernit massa on kyllä hauska asia! Teinpä siis hassuja koruja tässä tylsyyteeni ja tulihan niistä aika veikeitä. Jos innostaa niin voin myydäkkin noita, koska minusta tuntuu että kaikki laatikot vielä jossainvaiheessa täyttyvät tekeleistäni. Laittaapi vaikka sähköpostia : pikku.piipuli@hotmail.com tai soittaa mikäli puhelin-numeroni omistaa :) Tässäpä siis esittelyssä muutama valmistunut yksilö.



tätä en kyllä myy! mutta voin tehdä saman tyyppisiä uusia kyllä





Tässä on mennyt viikko, välillä mukavasti ja välillä ei niin mukavasti, mutta jokatapauksessa loikoillessa.
Mukavaa vaihtelua rankoille koulupäiville tämä lomailu. Aamulla sitten takaisin Kisälliin tarjoilemaan.
Oman mukavan paniikkihäiriö diagnoosini innoittamana piirsin myös kyseenalaisen kuvasarjan hyvästä mielestä. Kuvathan ei ole milläänlailla kantaaottavia tai mitään muutakaan kovin syvästi ajatelua, vaan ihan vain nopeahkoja raapustustuksia muutenvaan. Älkää siis ajatelko mitään typerää tai vetäkö outoja johtopäätöksiä kiitos!



Sen verran voin paniikkikohtauksistani avautua, että ei ole mukavaa hommaa ollenkaan se.
Toivottavasti koulussa menee hyvin nyt lääkintää saatuani. Toivoa sopii ainakin. Toistaiseksi on hyvä olo ja jees mieli, että eiköhän se tästä. Ei siitä sen enempätä siis.

Kohta sitä päästään meijänkin perhettä muuttamaan! Porukoitten pihalle on noussut kivan näköinen uusi omakotitalo (tai ainakin seinät on pystyssä, sisällä tuskin nyt on vielä hirveän hienon näköistä) ja meidän tuleva pieni mökkimme näyttää sen takana ihan piharakennukselta :D Mutta siltikin odotan muuttoa innolla! Ajatella, ihan oma talo! JES! Ja saahan maalata seinätkin miten tykätään ja oma piha ja pihasauna ja kaikkee! Pääsen leikkimään kunnon kotivaimoa ja laittamaan ruokaa miekkoselle omassa pikku keittiössä. Kakkukestejä ja saunailtoja lupaan pitää! Jos jo jouluksi sinne pääsisi niin ilosta vingahtaisin!

Kerrankin kun tulot nyt hieman nousivat työvoimapoliittisen koulutukseni johdosta, päätin ilahduttaa itseäni Ebayn ihanalla maailmalla. Tilauksessa onkin jo muutamia mukavia talvilämpöisiä vaatteita :) Niistä laitan ehkäpä kuvaa postin saavuttua.

Kissat tosin eivät rahan tulosta yhtään hyötyneet. Heräsin nimittäin todellisuuteen ja huomasin mitä hirveitä plösöjä nuo katit on! Ei ihmekkään, sillä laskeskelin että meidän kolme kissaa syö melkein 2 kertaa enemmän ruokaa päivässä kun Ellun ja Arin 6 kissaa .___. Elikkä voitte kuvitella millaisia palloja nuo on nykyjään. Kissat siis joutuivat ainakin tilapäiselle laihdutus kuurille ja nyt ne saavat pari kertaa päivässä tietyn verran kuiva ja märkäruokaa, sen sijaan että se jumalaton kuivaruokakuppi (joka tyhjenee yleensä päivässä) olisi kokoajan lattialla. Nyt ei sitten voi keittiöön mennäkkään ilman että kaikki kolme hullua ei pyörisi huutaen nilkoissa kamppimassa milloin minnekkin. Kyllähän sitä tämmöinen heikko luonne aina välillä innostuu heittelemään makkaraa nassukoille, mutta kyllä se nyt on vaan niin, että katit on saatava vähän normaalimpiin mittoihin. Olivat sitten tyytyväisiä tai ei, terveys on pääasia.

Huh eipä tänään sitten varmaan muuta asiaa ollutkaan. Tulihan tässä jo vähän vuodatettuakin.

Lopuksi kuva vielä ihanasta pikku lahjasta millä Jaakko minua yksi kaunis päivä ilahdutti <3


maanantai 11. lokakuuta 2010

Hallin haikeat hautajaiset

Tulipahan nekin kinkerit vietettyä! Populaa oli halli pullollaan ja meininki (ainakin alkuillasta) mahtava. Hallin kohtaloa ajatellen, mieiala oli aikalailla tasaisen korkealla ja olihan ne bileet jo hyvinkin saatu käynnistettyä kun saavuimme noin 3 - 4 aikaan paikalle. Itsehän join alkuhetket limukkaa, takavasemmalta hiipivän pienen pahanolon takia, mutta alkoihan se olut minullekkin illanmittaan vähän maistua. Rellestämään en kyllä jaksanut ruveta ja hyvä niin, sillä paikat olivat kyllä sunnuntaina niin kipeät etten olisi mitään kankkusta siihen päälle jaksanut enää ottaa.



Porukkaa tuli paljon!



Etelän heebot


Keskittynyt katse kyllä





Edezz


Kuka se siellä esittelee illan juomia!



Ei nyt niin hirveän juhlivia ilmeitä :D

Tottahan toki pihalla piiritettiin puu hautakynttilöillä ja oli oikein hautajaispuhekkin!  Piirissä oli laskujen (ja minun muistini) mukaan vähän vajaa 70 ihmistä. Voin toki olla väärässäkin, kun tuo muisti ei aina pelaa ihan toivotulla tavalla.. Lauluna kuulkaa korpemme kuiskintaa ja kolmen sekunnin hiljainen hetki hallin muistoille.
Ei tänätalvena pojat enää sisätiloissa rullailekkaan. Tervetuloa vaan Hunajakujat ja muut mukavat perhana!





Vielä muutama kuva itse hallista. Enpä älynnyt enempää ottaa, ja kamerankin vein hyvissä-ajoin autoon piiloon, ennen kaikkien rymyämisvaihetta. Kerrankin ajattelin ennen kuin toimin ja Jaakon kamera säilyi ehjänä.





Mahtavan tökeröhkö muokkaus kisoista, mistä en tietenkään älynnyt jostainsyystä ottaa enempää kuvaa. Olen ääliö




Kemut menivät muutamaa haaveria lukuunottamatta ihan mukavasti. Nilkkaani napsahti ikävästi lauta, jonka seurauksena en vielä nyt maanantainakaan ole pystynyt kävelemään kunnolla, ja sattuipa joku apina kaatamaan sohvankin millä istuin, joten selkähän on sitten kuperkeikan takia ihan tohjona. Huomenna sitten virkeänä tarjoilemaan Kisälliin nilkuttavana ja muutenkin semi vammaisena. Aina minuun osuu, olinpa itse syyllinen tai en. Kiitos maailma siitä.

Kiitos kinkereiden järjestäjille!

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Neon noeN

Sainpas pitkästä aikaa tehtyä jotain kivaa käsilläni! Sain jo hetkiä sitten aloittamani, Jonnelle syntymäpäivälahjaksi tarkoittamani taulun valmiiksi. Jonspen synttärit olivathan jo siis syyskuussa, mutta minkäs teet kun ei ole tullut öljyväreillä paljon maalailtua :D Lisäksi maalailin myös söpön pikku laatikon tärkeitten tavaroiden säilyttämistä varten. Vaikka lahja oli jo aimosti myöhässä, ei jonne siitä suuttunut, vaan innostui minun onnekseni työpanoksestani :)







Taulun maalasin normi öljyväreillä kangaspohjalle ja korostin sitten lopuksi uusilla huipuilla neon acryylimaaleilla :D Laatikko samalla tavalla tehty niin niiin!
Laatikossa oli sisällä itse tekemiäni myrkkysieni magneetteja ja Jonne kovasti nauroi ^__^

PALJON ONNEA JONNE!!

Eläintarhassa kahvittelemassa

Enpäs ole koulukiireíltäni nyt vähään aikaan kerinnyt kirjoittelemaankaan! Nyt kerrankin siihen hetki liikeni, ennen kuin on poistuttava takavasemmalla, elikkä sängyn pohjalle. On tuo tarjoilijan homma aika voimia vievää, varsinkin kun meitä ei tällä hetkellä ole montaa. Huomenna pyöritetään Kisälliä sitten kahden tarjoilijan ja luultavasti myös parin kokin kanssa. Hohhoijaa, ihan kun siellä ei olisi muutenkin hirveä hälinä ja hilske.

Otinpas sitten vähän väliä arkeen ja päätin liikuttaa itseäni (autolla kylläkin).
Kävinkin sitten vierailulla prikaatin synkässä metikössä! Kahviakin sain ja autoin Ellua etenemään Crash kolmosessa :D Raukkka ei päässyt siitä moottoripyöräkentästä eteenpäin.

Aikamoista eläintarhaa se Ellu siellä pitelee pystyssä ihmekyllä! Heti ovella tulee hirmuinen kissavyörymä puskemaan kenkiä  ja tärisemään. Niitähän on yhteensä kuusi naukunaamaa! Otin sitten hulluna kuvia mutta laitanpa esille kaikista parhaimmat.






Harmi (haisee kuolemalle kun sitä silittää ja se innostuu)

Nekku. vanha ukko

Nälkäinen Reino

Poseeraava Reino

Poliisikissa Roki

Matala neiti Ronja


Hirveetä vilinää nuitten ronttien kanssa. Kokoajan joku on sylissä karvaamassa ja kehräämässä, samalla kun joku vie herkkuja kädestä, yhden purressa varvasta :D Ja yksi haisee.

Sindy eli Simo eli Simppa



Oli kiva vierailla!  hoblaa!